sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Hannu ja Kerttu (2006)


Seurasin mustikanvarpuja pitkän tovin.
(Koska halusin.)

Ne eivät yleensä vie harhaan, sanottiin.

Varoiksi tiputtelin leivänmurusista itselleni polun.
(Koska en uskonut.)

Kettu kulki perässäni ja söi kaikki leivänmurut;
repolainen lipoi häijysti kieltään.

Ei kommentteja: