Laivanrakentaja (2013)

Hotellihuoneeseesi jäivät
huivini, sormukseni ja omanarvontuntoni.

Häpeä tarttui hameenhelmaan
eikä päästänyt irti.

Tukkipuuta tukevaa, sammalmätästä kosteaa (2013)

Tilasin sinut maailmankaikkeudelta
hyvissä ajoin lähtiessäni merille.

Tulit eri muodossa kuin odotin,
silti heti sinut omaksi tunnistin,
kun saavuit
lihaksikkaassa varressa
nuoren metsurin.

Mitä meillä muka oli yhteistä
muuta kuin
kehojemme ikiaikainen laulu?

Sen alle peittyi aaltojen hiljainen pauhu
ja yltyi myrskyksi ystävien nauru.

Olit sade, joka kastelit kuivuneet oksani.

Olit oikeanlainen lannoite,
joka sai minut kasvamaan
taas päätäni pidemmäksi.

Koskaan ei ole latvani kurotellut
näin rohkeasti kohti aurinkoa.


(Julkaistu Annikin runofestivaalien 2013 Maalaisruno-kilpailussa)