Siitä asti, kun olen osannut kirjoittaa, olen kirjoittanut runoja. Olen elämäni aikana kirjoittanut paljon muutakin, mutta runoja ylivoimaisesti eniten. Se johtuu kärsimättömyydestäni. Runot ovat lyhyytensä vuoksi helppoja saada valmiiksi, kun taas kirjat, novellit ja elokuvakäsikirjoitukset jäävät usein kesken ensi inspiraation hälvettyä.
Runot tulevat minulle muutenkin vaivattomasti. Joskus saan niin sanotun 'puhtaan' inspiraation, jolloin voin alkaa suoraan kirjoittamaan sanoja paperille; toisinaan minulla on joku tunne tai olotila, jonka haluan käsitellä, jolloin alan miettimään miten saisin sen puettua sanoiksi. Se, miksi sanojen laittaminen peräkkäin on minulle niin luonnollista ja miksi en kykene tekemään samaa vaikka nuoteilla, on minulle täysi mysteeri.
Todellisen inspiraation tuotoksena syntyneet runoni ovat mielestäni selvästi parempia ja eheämpiä, kun taas pelkästä halusta kirjoittaa lähteneet tuotokset vaihtelevat tasoltaan pakotetusta teennäisydestä kelvollisiin. Täysin paskoja räpellyksiä en edes säästä. Itse olen tietysti runojeni rankin, ja yleensä ainoa, kriitikko. Suurinta osaa runoistani en ole näyttänyt kenellekään, ja sen aion nyt tämän blogin myötä muuttaa. Kirjoittaminen on minulle ainoa asia, jonka parissa koen sen kuuluisan 'flow-tilan' ja siksi olen päättänyt alkaa tehdä sitä aiempaa enemmän muun muassa blogien muodossa.
Ensimmäisellä ja toisella luokalla olin vielä niin lapsenomaisen rohkea, että toin kouluun opettajalle näytille runojani, jotka olin kirjoittanut äitini vanhalla kirjoituskoneella. Minulla on vieläkin tallella niitä täsmällisesti leikattuja pieniä paperilappuja, joissa on tuhruisella musteella kirjoitettuja haparoivia rivejä. Näitä varhaisimpia tuotoksiani opettaja sitten antoi minun lukea ääneen luokalle ennen tunnin alkua. Kolmanteen luokkaan mennessä tämä luontainen halu jakaa luovuuteni lahjoja oli valitettavasti kadonnut joko koulukiusaamisen tai sitten iän mukanaan tuoman häpeän käsitteen alle.
Sen jälkeen runoni pääsivät julkisuuteen ainoastaan äidinkielen tunneilla. Voin ylpeänä sanoa, että jos johonkin kevätjuhlaan tai vaikka opettajan eläkkeellelähtötilaisuuteen tarvittiin runo, valittiin sinne minun runoni -joskus toisten kanssa, joskus ainoana. Oman runonsa myös yleensä pääsi tai joutui itse esittämään.
Joskus harvoin näytin runojani myös äidille. Kahdeksanvuotiaana äitini, joka on myös kielellisesti lahjakas, otti minut mukaansa esiintymään runonlausuntatilaisuudessa. Esitin siellä ääni väristen äitini kirjoittaman runon Eveliinan kirjava kissa. Muistan vieläkin suurinpiirtein miten runo meni, niin huolellisesti olin sen peloissani opetellut ulkoa. Olin tapahtuman nuorin osallistuja, ja sen takia pääsin näkyvästi esille tapahtumaa käsitelleessä paikallislehden artikkelissa. Lehtileike on haalistuneena vieläkin tallessa.
Ala-asteella runoni käsittelivät lähinnä luontoa, yläasteella mukaan tuli vahvasti itsensä etsiskely. Ylivoimaisesti eniten olen kuitenkin kirjoittanut suhteestani vastakkaiseen sukupuoleen. Parinkympin molemmin puolin runoilussani tuli muutaman vuoden tauko, koska olin ensimmäisessä seurustelusuhteessani niin onnellinen, ettei minulla ollut tarvetta purkaa tuntojani runoihin. Suhteemme kariuduttua aikuisiän runoni ovat käsitelleet sinkkuelämän iloja ja murheita, lähinnä tietysti jälkimmäisiä. En olen erityisen tyytyväinen runoihini, joissa yritän kuvata iloa tai onnea, ne tuntuvat aina jotenkin teennäisiltä. Aito taide syntyy tuskasta!
Pitemmittä puheitta, alan nyt julkaisemaan runojani niin sanotulta 'toiselta' luovuuteni kaudelta eli alkaen vuodesta 2006 tähän päivään. Omissa muistiinpanoissani olen jokaisen runoni alle kirjoittanut päivämäärän, jolloin kyseinen runo on kirjoitettu, jotta muistaisin sitten dementoituneena mummonakin, kenen miehen perään missäkin runossa itken. Laitan myös täällä runon nimen jälkeen vuosiluvun, milloin runo on kirjoitettu, niin voivat sitten entiset heilat narsistisesti käydä katsomassa, ovatko tulleet ikuistetuiksi. Jotkut onnelliset ovat omat runonsa jo nähneetkin. Pitänee tässä vaiheessa huomauttaa, että runojen sisältö on ajoittain K-18 ronskin kielenkäytön ja seksuaalisen sisällön takia.
Minulle runoni ovat antaneet paljon, toivottavasti sinäkin, hyvä lukija, saat niistä itsellesi jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti