sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Pieni siilityttö Tuhinatassu ja Laventelin huumaava tuoksu (2006)


Pieni siilityttö Tuhinatassu oli metsän asukeista arvaamattomin,
vaikka kovin kiltiltä näyttikin.
Ja kiltiksi se myös tunsi itsensä.

Laventelin tuoksu houkutti sitä aina enemmän kuin
kotipihan tutut puna-apilat, mesiangervot ja hiirenvirnat.
Nehän se jo luuli nähneensä.
Tämä siitäkin huolimatta, että se oli vain
tarinoissa kuullut puhuttavan siitä.

Laventelin huumaavaa tuoksua pieni siilityttö Tuhinatassu
sitten kerran lähti maailmalta etsimään.
Tiesi se sen sitten itse tahi ei.
Ja pieni siilityttö Tuhinatassu matkusti kauas.
Päätyen kauemmas kuin olisi koskaan uskonut saatikka halunnut.

Lopulta se löysi kuin löysikin Laventelin;
pitkän, tumman ja komean, jolla oli vahva varsi ja kaunis mieli.
Vaikka väittikin itsepintaisesti itselleen ja muille, ettei koskaan ollut
oikeastaan edes etsinyt sitä.

Laventeli oli niin upea ja eksoottinen.
Ihan toista maata kuin kotipihan ratamot!
Eikä pieni siilityttö Tuhinatassu ollut koskaan
nuuhkinut suloisempaa tuoksua.
Tai niin se ainakin kovasti luuli.
Eikä lepuuttanut aistejaan etelän pohjattomassa hellyydessä,
joka oli polttavan kuuma ja katkeransuloinen.

Pieni siilityttö Tuhinatassu tunsi olonsa niin levolliseksi Laventelin varjossa,
että se laski piikkipanssarinsa ja antoi silittää silkkistä vatsaansa.
Juuri sydämen kohdalta, jossa se tuntuu eniten.
Ainoaa herkkää kohtaansa,
jota muut metsän eläimet eivät usein muistaneet
tai tienneet sillä olevankaan.

Mutta surullista kyllä pieni siilityttö Tuhinatassu ei uskonut,
että kukkaset kuihtuvat niissäkin maissa,
joissa ei ole oikeaa Pohjolan talvea.
Ja ehkä jopa nopeammin.

Eikä pieni siilityttö Tuhinatassu osannut vielä pitkään pitkään aikaan
käänteitätekevän kotiinpaluunsa jälkeenkään sanoa,
oliko Laventelin löytyminen ollut parasta vai pahinta,
mitä sille oli koskaan tapahtunut.

Jotkut epäilivät vakavasti palasiko pieni siilityttö Tuhinatassu koskaan
todella kotiin vai jäikö se kiertämään maailmaa.
Se oli niin muuttunut.
"Ihan toinen siili se on", tuntuivat kuusetkin kuiskuttelevan keskenään.
Tai ehkä pieni siilityttö Tuhinatassu vain itse uskoi niin.

Sitä paitsi sen ennen niin silkkinen ja hieno turkki
oli reissussa rähjääntynyt niin likaiseksi, takkuiseksi ja kirppuiseksi,
ettei pieni siilityttö Tuhinatassu tahtonut vielä pitkään pitkään aikaan
turhan kotiinpaluunsa jälkeenkään,
että kukaan silitti sen herkkää ja suojatonta vatsaa.

Juuri sydämen kohdalta, jossa se tuntui eniten.


Ei kommentteja: