torstai 19. joulukuuta 2013
Hitler (2013)
Käskit olla kiitollinen
siitä, että sanoit ei.
Kas kun vieraammalle
et olisi sanonut mitään.
Oi miten jaloa!
Saanko levittää punaisen maton
jalkojenne juureen,
hyvä herra?
Levitänkö jalkanikin
vielä viimeisen kerran?
Sillä eiväthän kyyneleenikään
kyrpääsi kylmettäneet.
Raiskata voi niin
monella tapaa
- näytit taas yhden uuden.
Siitä olen kiitollinen
kuin Hitlerille juutalainen.
Sieg Heil!
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Ikuisesti ensimmäiset (2013)
Kaikkien menneiden vuosien jälkeen.
Minä pyysin anteeksi,
sinä sanoit kiitos.
Pieniä sanoja,
suuria tekoja.
Eikä päivääkään liian aikaisin.
Jos et sinä enää kanna kaunaa,
miksi minäkään sitten syyllisyyttä.
Nyt on kenties kevyempi
kumpaisenkin kulkea.
Tahoillansa täyttymykseen,
muistoissa aina yhä yhdessä.
Mennyttä ei mikään muuta.
Ei kai kukaan vaadikaan.
torstai 5. syyskuuta 2013
Friends without benefits (2013)
Yhdessä katsoimme kuuta.
Toisillemme annoimme suuta.
Halusimme kai sittenkin
jotain ihan muuta.
Ei se mitään.
Koska mennään taas yhdelle?
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Rakkauden maksuhäiriö (2013)
Ikävä kyllä emme voi myöntää Teille
hakemaanne uutta rakkautta.
Aikaisemman rakkauselämänne
perusteella riski, että tyrisitte taas,
on kohonnut liian suureksi.
Ihmissuhdeluottotietonne palautuvat normaaleiksi
noin neljässä vuodessa tai sitten kun meitä huvittaa.
Mikäli olette tyytymätön tähän päätökseen,
voitte toimittaa meille kirjallisen oikaisupyynnön.
Pyyhimme sillä p*rsettä.
Ystävällisin terveisin,
Maailmankaikkeus
Sydämen Aso-Kodit Oy (2013)
Ei se pankki antanut lainaa,
ei se poika sydäntään.
Miten rikkaaksi ja rakastetuksi
tunnenkaan tänään itseni.
Asumisoikeuden myönsivät molemmat.
Ota tai jätä.
Parempi kuin vuokralla.
Kaikkein kurjinta kadulla.
Nythän minulla on lämmin. Edes joskus.
Muttei se ole sama kuin olla oma.
Enkä usko, että kumpikaan
on ikuinen.
Ei mies eikä asunto.
Pupupöksy, pullapoika (2013)
En minä sinua olisi väkisin maannut,
vaikka kuinka olisit tullut
fantasiaani vaatettautuneena.
Ethän edes uskaltanut ovestani astua.
Minusta nyt puhumattakaan.
Arasti kurkotit kätesi
naarastiikerin häkkiin.
Minkä lie säälittävän lihanpalan
pelkäsitkään hampaisiini joutuvan?
On se kumma kuin ei 300 kiven sekaan
yhtä timanttia mahdu.
Taitaa säihkeeni häikäistä liikaa?
Ikkunani alla trubaduurit laulavat
ja peitset kalisevat jo ihan tarpeeksi.
Ei täällä sinunlaisillesi vässyköille
jaeta edes jonotusnumeroa.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Makeanhimo (2013)
Lähtösi jälkeen tuntuu aina hetken siltä kuin
joku olisi syönyt viimeisen mokkapalan.
Täytyy äkkiä leipoa jostain joku uusi herkku,
ettei vaan nälkä yllätä.
Sokerihumalassa kaappejani kaivan,
enkä löydä kuin kuivaa leipää.
joku olisi syönyt viimeisen mokkapalan.
Täytyy äkkiä leipoa jostain joku uusi herkku,
ettei vaan nälkä yllätä.
Sokerihumalassa kaappejani kaivan,
enkä löydä kuin kuivaa leipää.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Huoralle huttua, lutkalle leipää - minulle ei murustakaan (2013)
Isäsi ostama asunto.
Äitisi ostamat verhot.
Veljesi ostama olut.
Voi helvetti miten olit nuori.
Aamiainen Avaralla Luonnolla
vaihtui vuodessa
pussikaljaan ja puistonpenkkiin.
Kyllä ekonomi tietää
mitä tarkoittaa inflaatio.
Äitisi ostamat verhot.
Veljesi ostama olut.
Voi helvetti miten olit nuori.
Aamiainen Avaralla Luonnolla
vaihtui vuodessa
pussikaljaan ja puistonpenkkiin.
Kyllä ekonomi tietää
mitä tarkoittaa inflaatio.
Sodankylä (2013)
Lapsille luminen lomapaikka.
Vaimolle välttävä välimatka.
Kylmän sodan rintamalinja
kulki pitkin valtion rautateitä.
Miten paljon surua
voi pieni ihminen kantaa
Suomen laidalta toiselle.
Ei ihme, että reppu painoi.
Vaimolle välttävä välimatka.
Kylmän sodan rintamalinja
kulki pitkin valtion rautateitä.
Miten paljon surua
voi pieni ihminen kantaa
Suomen laidalta toiselle.
Ei ihme, että reppu painoi.
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Laivanrakentaja (2013)
Hotellihuoneeseesi jäivät
huivini, sormukseni ja omanarvontuntoni.
Häpeä tarttui hameenhelmaan
eikä päästänyt irti.
Tukkipuuta tukevaa, sammalmätästä kosteaa (2013)
Tilasin sinut maailmankaikkeudelta
hyvissä ajoin lähtiessäni merille.
Tulit eri muodossa kuin odotin,
silti heti sinut omaksi tunnistin,
kun saavuit
lihaksikkaassa varressa
nuoren metsurin.
Mitä meillä muka oli yhteistä
muuta kuin
kehojemme ikiaikainen laulu?
Sen alle peittyi aaltojen hiljainen pauhu
ja yltyi myrskyksi ystävien nauru.
Olit sade, joka kastelit kuivuneet oksani.
Olit oikeanlainen lannoite,
joka sai minut kasvamaan
taas päätäni pidemmäksi.
Koskaan ei ole latvani kurotellut
näin rohkeasti kohti aurinkoa.
(Julkaistu Annikin runofestivaalien 2013 Maalaisruno-kilpailussa)
torstai 14. maaliskuuta 2013
Vaarallinen suhde – ilman suhdetta (2013)
Katseesi kylmyydessä
näen lämpöä.
Vittuilusi välimerkkejä
väitän välittämiseksi.
väitän välittämiseksi.
Tiedän meidän kahden
kuuluvan yhteen
niin kuin vain
pakkomielteinen hullu
sen tietää.
kuuluvan yhteen
niin kuin vain
pakkomielteinen hullu
sen tietää.
Jos sinulla olisi kani,
minä keittäisin sen kattilassa.
minä keittäisin sen kattilassa.
Ammu minut ammeeseen,
sillä eihän tämä helvetti
muuten lopu ikinä!
sillä eihän tämä helvetti
muuten lopu ikinä!
torstai 7. maaliskuuta 2013
Mustankipeä, mutta muuten mukava (2013)
Et pitänyt siitä kun suunnittelin
ulkomaanmatkaa ystävieni kanssa
kuulematta kantaasi.
ulkomaanmatkaa ystävieni kanssa
kuulematta kantaasi.
Et halunnut minun lähtevän ulos
buutseissa ja puolihameessa
”pukeutuneena muita miehiä varten”.
buutseissa ja puolihameessa
”pukeutuneena muita miehiä varten”.
Et antanut ystävystyä
varatun luokkakaverini kanssa,
koska hänellä sattui olemaan penis.
varatun luokkakaverini kanssa,
koska hänellä sattui olemaan penis.
Olit varmaan onnellinen,
ettei kukaan ollut
koskenut minua sinua ennen.
ettei kukaan ollut
koskenut minua sinua ennen.
Kun ei ollut ketään kehen verrata,
ei ollut ketään kelle hävitä.
ei ollut ketään kelle hävitä.
En koskaan ymmärtänyt mitä syytä
jumalalla oli epäillä itseään.
jumalalla oli epäillä itseään.
Pelkäsit niin kovin toisten miesten
vievän minut sinulta,
että pakkohan minun oli
toteuttaa pahin pelkosi.
vievän minut sinulta,
että pakkohan minun oli
toteuttaa pahin pelkosi.
Muuten emme olisi kumpikaan
oppineet sitä mitä
elämän piti meille opettaa.
oppineet sitä mitä
elämän piti meille opettaa.
Avoero (2013)
Ehdotin, että ottaisit itsellesi
lemmikiksi käärmeen
pitämään sinulle seuraa
nyt kun minä lähden.
lemmikiksi käärmeen
pitämään sinulle seuraa
nyt kun minä lähden.
Kysyit, miksi ihmeessä ottaisit
taloosi toisen käärmeen,
kun yhdestä pääsit jo eroon?
taloosi toisen käärmeen,
kun yhdestä pääsit jo eroon?
Sellaisella hetkellä
sellaisesta asiasta
pystyimme laskemaan leikkiä.
sellaisesta asiasta
pystyimme laskemaan leikkiä.
Sitä voisi kai sanoa vahvuudeksi.
Saatan Ehkä Tarvita Apua (2013)
Kypsät persikat.
Mehukkaat melonin puolikkaat.
Mehukkaat melonin puolikkaat.
Uskallatko maistaa hedelmäsalaattia?
Kokonaan ilman kermavaahtoa.
Silloin ehkä joutuisit myöntämään,
että pidät hedelmistä ihan
niiden oman makunsa vuoksi.
että pidät hedelmistä ihan
niiden oman makunsa vuoksi.
Onneksi et osaa olla hiljaa (2013)
Olet niin helvetin hyvännäköinen,
että silmiin sattuu.
että silmiin sattuu.
Onneksi olet myös
niin saatanan rasittava,
että päähän koskee.
niin saatanan rasittava,
että päähän koskee.
Estää minua tekemästä
tyhmyyksiä kanssasi
- silloinkin kun eniten tahtoisin.
tyhmyyksiä kanssasi
- silloinkin kun eniten tahtoisin.
Peltimies (2013)
Vieläkö pukeudut kotonasi
rennosti kauluspaitaan?
rennosti kauluspaitaan?
Vieläkö olet spontaani
tarkasti suunnitelman mukaan?
tarkasti suunnitelman mukaan?
Vieläkö pakotat vapaaehtoisesti
kaiken sinun muottiisi?
kaiken sinun muottiisi?
Sain sinut sentään uskomaan
tarot-kortteihin
ja lyhyeen matematiikkaan.
tarot-kortteihin
ja lyhyeen matematiikkaan.
Vielä kun uskoisit,
että olet tarpeeksi hyvä
omana itsenäsi.
että olet tarpeeksi hyvä
omana itsenäsi.
Kauniit ja piikikkäät (2013)
Sinun kanssasi
suutelimme,
kokkasimme,
kävimme keikoilla,
katsoimme True Bloodia.
kokkasimme,
kävimme keikoilla,
katsoimme True Bloodia.
En muistanutkaan
miten lähellä olimme
sinun kanssasi onnistua.
En muistanut,
koska halusin unohtaa.
Mutta sitä mitä ei muista,
ei voi päästää menemään.
miten lähellä olimme
sinun kanssasi onnistua.
En muistanut,
koska halusin unohtaa.
Mutta sitä mitä ei muista,
ei voi päästää menemään.
Toivotan sinulle hyvää matkaa
muistojeni ruusutarhaan.
muistojeni ruusutarhaan.
maanantai 11. helmikuuta 2013
Mustat muistot (2013)
Kutsuu katsomaan koiranpentuja.
Naapurin setä.
Sanoo: "Älä pelkää."
Pyytää pimeään huoneeseen.
Luokkatoverin isä.
Sanoo: "Tule vain."
Tulee kutsumatta käymään.
Tuttavan tuttava.
Kysyy: "Onko kaikki hyvin?"
Ottaa rintani käteensä
kuin olisi siihen oikeus.
Poikaystävän paras kaveri.
Kuiskaa: "Olet ihana."
Missä kohtaa minussa lukee
"ota, ole hyvä"?
Sanoja, joita kaipasin silloin:
En tahdo!
En tule!
Ei!
En ole sinun!
Kuulkaa ne nyt
ja kuolkaa niiden myötä.
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Tiedän, että teit parhaasi (2013)
Lähdit Lappiin.
Sanoit: "Siellä on töitä".
Taisit valehdella;
siellä olikin sydämesi.
Eihän lapsiraukka ymmärrä.
Odottaa vieläkin iltasatua,
jota isä ei tule enää lukemaan.
Lepakkoluola on pimeä paikka (2013)
Katse, sana, kosketus.
Hymy, toive, odotus.
Pelko, pettymys, kaipaus.
Esteenä vain oma itse.
Hymy, toive, odotus.
Pelko, pettymys, kaipaus.
Esteenä vain oma itse.
Katala kasvojen kirja (2013)
Tutkin kumppanisi kasvoja
kuin omiani peilistä.
Vertaan jokaisen yksityiskohdan:
ihon, silmät, kulmakarvojen kaaren.
Piste hänelle, piste minulle.
Tasaväkisen kaksinkamppailun jälkeen
häviän hänelle vain siinä,
että hän saa sinut useammin kuin minä.
lauantai 26. tammikuuta 2013
Siittimelläsikin oli siivet (2013)
Tuoksun tupakalta ja hieltä,
vaikken polta enkä hikoile.
vaikken polta enkä hikoile.
Pesin juuri lakanat,
vaikka vasta eilen ne vaihdoin.
vaikka vasta eilen ne vaihdoin.
Pyynnöstäni tulit
ja pyyteettömästi täytit tarpeeni.
ja pyyteettömästi täytit tarpeeni.
Perfektionistin tarkkuudella
ja taiteilijan luovuudella
avasit hanat ja rassasit putket.
ja taiteilijan luovuudella
avasit hanat ja rassasit putket.
Äitisikö sinut noin hyvin opetti
naisten ajatuksia lukemaan?
naisten ajatuksia lukemaan?
Parempi kuin kielesi kupeellani
tai miehuutesi sisälläni
oli lämmin kätesi kädessäni
ja hellä ymmärrys katseessasi.
tai miehuutesi sisälläni
oli lämmin kätesi kädessäni
ja hellä ymmärrys katseessasi.
Niiden vuoksi sinut kutsuin
ja saat tulla toistekin.
ja saat tulla toistekin.
Oveni on sinulle aina auki,
kunnes joku toinen
sen kenties joskus sulkee.
kunnes joku toinen
sen kenties joskus sulkee.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Luulin poikaa mieheksi (2013)
Luulin sinun olevan vahva kuin kallio,
jota aaltojen lyönnit eivät järkytä.
jota aaltojen lyönnit eivät järkytä.
Näin sinun kurottavan kohti aurinkoa,
etkä pelännyt siipiesi sulavan.
etkä pelännyt siipiesi sulavan.
Silti, kun kutsuin,
menit kuoreesi kuin kotilo.
menit kuoreesi kuin kotilo.
Sinä selkärangaton nilviäinen.
Luulin sinun olevan terästä,
kunnes näin haarniskasi ruostuvan.
kunnes näin haarniskasi ruostuvan.
Helvetin Klonkku (2012)
Kalju ryppyniskainen mies sängyssäni.
Kuin jokin iljettävä pistiäinen.
Nahan alla loukattu pikkupoika.
Sinua tulen kaipaamaan kaikista vähiten.
Kuin jokin iljettävä pistiäinen.
Nahan alla loukattu pikkupoika.
Sinua tulen kaipaamaan kaikista vähiten.
Jos käytetty tavara kelpaa (2010)
Olen antanut sydämestäni
niin monelle,
ettei siitä ole jäljellä
kuin riekaleita.
Mutta voin toki solmia sinulle
niistä rusetin.
Pieni siilityttö Tuhinatassu ja elämän kaunis kiertokulku (2009)
Pieni siilityttö
Tuhinatassu katsoi täydellisesti sille pesäksi sopivaa kasaa syksyn lehtiä ja
sanoi:
”Kaiken kokemani jälkeen en ole koskaan eläissäni tuntenut olevani
niin oikeassa paikassa kuin nyt.”
Lehdet olivat niin kauniin värisiä ja juuri oikeanmuotoisia: punaisia,
keltaisia ja oransseja vaahteranlehtiä, sen
lempipuista!
Kuin sille varta vasten tehtyjä.
Kuin sille varta vasten tehtyjä.
Pieni siilityttö
Tuhinatassu itki onnesta niitä katsoessaan ja se jatkoi:
”Minä olen vihdoin
tullut kotiin, enkä halua enää koskaan tuntea olevani koditon.”
Sydän
pakahtumaisillaan se lausui lehtikasalleen:
”Ole sinä minun kattoni, joka
suojaa minua maailman rankkasateilta. Ole sinä minun seinäni, jotka varjelevat
minua elämän myrskytuulilta. Niin minäkin olen sinun, ja olen sinulle aina
hyvä, jos vain annat minun asua sinussa.”
Sinne kauniiden ja juuri
oikeanmuotoisten syksyn lehtien sekaan pieni siilityttö Tuhinatassu teki
lämpöisen pesänsä ja kasvatti siellä lauman suloisia siilinpoikasia ja eli
onnellisena elämänsa loppuun saakka.
Kunnes se sulki siniset
siilinsilmänsä viimeiseen henkäykseensä ja muuttui takaisin maaksi yhdessä
kauniinväristen ja juuri oikeanmuotoisten syksyn lehtien kanssa, joiden
hellässä huomassa suojassa maailman rankkasateilta ja elämän myrskytuulilta se
oli elänyt täyden ja onnellisen elämän.
Sen pituinen se.
Sopimus (2009)
Minä haluaisin opettaa
sinulle kaiken sen
mitä sinun tulee ikinä
tietää naisista.
Sinä taas voisit muistuttaa
minua siitä
minkä minä jo ehdin
unohtaa miehistä.
Herra ohjaaja (2009)
Lukisitko
käsikirjoituksen,
jonka tein meistä
kahdesta,
vaikka se on sekava ja
täynnä aukkoja,
eikä sillä ole vielä
loppuratkaisuakaan?
Ohjaisitko elokuvan,
jossa olisimme toistemme
pääosissa,
vaikkemme osaa näytellä
pätkääkään
ja olemme pelkkiä
amatöörejä molemmat?
Antaisitko minulle edes
pienen roolin ajatuksistasi,
vaikka unohdan aina
kaikki repliikkini
heti kun kamerasi valo
osuu minuun?
Nämä koekuvaukset, jotka
tietämättäsi järjestit,
uuvuttavat minut.
Panisin (2009)
Liian monen selibaattikuukauden ja
tarpeeksi monen ison siiderin jälkeen:
panisin.
Mutta älä edes luule,
että jos vielä jonain
päivänä olen vapaa,
ja jos silloin kohtaat
minut humalassa,
että automaattisesti
olisin sinun.
Annetaan yksi pieni siilityttö Tuhinatassu hyvään kotiin (2008)
Laskin piikkipanssarini ja
pyysin hiljaa itkien:
”Silitä taas silkkiseksi
takkuinen turkkini,
hellästi pyyhi pois
maantien pöly.
Sano, että kelpaan vielä,
vaikka kerran reissussa
rähjäännyin?
Sinun luoksesi kuljin
koko pitkän matkan
ja tein kaikki erheeni,
ettei minun tarvitsisi enää
sinun kanssasi niitä tehdä.”
Marin valmistujaisruno (2008)
Oli Mari pieni tradenomi,
niin kuin meistäkin moni,
kun päätti vielä lisää
ahertaa
ja kauppatieteilijäksi
itsensä pakertaa.
Rinta rinnan yhdessä,
liemessä yhtä syvässä,
opinnot innolla taas
aloimme,
vaikka siinä loppuun
melkein jo paloimme.
Monta hauskaa oli meillä
hetkeä,
ja tunnelma niin letkeä,
tiellä kauppatieteen
opintojen,
muistojen jo
nostalgisten.
Meny-kurssit varsinkin
olivat niin ihanat;
yhtä hyvät melkein kuin
sen toisen tyypin pakarat.
Mari ne tentitkin uusi ja
uusi,
ja lopulta evidenttiä
frustraatiotaan huusi.
Vitsit Esan myös
kuuntelimme,
hauskat niin kuin aina,
ja kauhuissamme
katsoimme,
kun joutui tytöttelyyn
Taina.
Ansiotyössäkin kävi
ahkera Mari;
oli hommia outoja ainakin
pari.
Vaan työtahti moinen kova
oli pala,
ja Marikin jo sanoi: ”Mä
en enää ala!”
Kykyjänsä tutkijana Mari
kursseilla jo esitteli,
kun kaikki naiset
raportissaan naisiksi hän päätteli.
Kohta Mari älykkömme
tohtorin hattua kantaa,
ja Tuomon tavoin
tieteelle perseensä siis antaa.
Välitilinpäätös (2008)
Muistelen jokaista, joka
joskus kosketti.
Kiittäen niitäkin, jotka eivät sitä ansaitse.
Tässäkö tämä nyt oli, mietin,
vaikka odotin sen päättymistä
kuin toiset Jeesusta.
kuin toiset Jeesusta.
Taidan olla valmis
antamaan sinulle itseni.
Itsesyytös (2007)
Vaihdoit puhtaat lakanat
ja ostit lähikaupasta kondomeja.
ja ostit lähikaupasta kondomeja.
Sheivasit jalkasi ja laitoit
niihin
sitä silkkisen pehmeäksi
tekevää voidetta.
Kaikki tämä, koska
kihlautunut exäsi
oli vuosien jälkeen tulossa
teelle.
Senkin lutka.
Tosin, kun hän nuuhkaisi
käsivarttasi, tiesit,
että ainakin suihkusaippua
oli tullut valittua oikein.
Saalis oli kalavale (2007)
Olen repinyt ongenkoukuilla
sormeni auki,
eikä kalaa ole tullut.
Lieroja kyllä riittää – ja
pullamössöä.
Katsoin veteen, jonka
kirkkaan pinnan alla
kalat kiusoitellen
heiluttelivat kiiltäviä eviään,
ja sylkäisin niiden päälle.
Nostin aironi ylös ja annoin
virran viedä.
Päätin, etten souda enää
vetoakaan.
Eihän peilityynellä aavalla
kulje kuin kuolema
– ja jokunen auringonsäde.
Munattomat (2007)
Sanoi rakastavansa, mutta silti
päästi menemään.
Munaton x 2.
Munaton x 2.
Väitti olevansa eronnut,
vaikkei todellakaan ollut.
Munaton.
Munaton.
Antoi ymmärtää, vaan ei
ymmärtänyt antaa.
Munaton.
Munaton.
Lähti aamulla pyytämättä
numeroa.
Munaton.
Munaton.
Ei vastannut tekstiviestiin.
Munaton.
Munaton.
Mulla vaan on enemmän,
eivätkä ne kestä sitä!
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Baari-illan ilo (2006)
Katseita
kuin kärpäsiä,
eikä
siltikään tarpeeksi.
Sanoja
ei ainuttakaan. Miksei?
Huuleni
kuin huutomerkki,
eikä
kukaan anna niille käyttöä.
Taas
tuli hukattua hyvä humala.
Baari-illan ilo in English: The joy of a night out (2006)
Their looks are like flies around me
and yet, they are not enough.
And not a single word. Why?
My lips are like an exclamation mark
and still, no one puts them to use.
Again a perfectly good intoxication wasted.
Baari-illan ilo en Francais: Le joie de sortir (2006)
Leur regards m’entourent comme les mouches
mais ils ne sont pas sufficants.
Et
pas un seul mot. Pourquoi pas?
Mes lèvres comme un point d’exclamation
et personne les donne leur boulot.
Encore une bonne ivresse perdue.
Rits räts rikki särkyneet tyhjäksi valuneet (2006)
”Piiloudun
muiden katseilta, jotta minut nähtäisiin.
Olen
hiljaa, että huutoni kuultaisiin.
Juoksen
pakoon, jotta minut otettaisiin kiinni.”
ajatteli
tyttö, jolla oli sydämen paikalla rikkinäiset munankuoret.
Eikä
sillä naisellakaan sen kummempaa ollut.
Skorpioonikuningas (2006)
Kun
kerran sain siipeeni,
en
tahtonut toiste.
Siksi
taistelin kivin ja kepein
-
sinä käytit ydinasetta.
Ja
minä antauduin auliisti.
Voi
hyvä jumala miten
tosimies
osaa pitää naista hyvänä!
Kunpa
kaikki muutkin.
Ehkä
juuri siksi
annoit
ihmisen ikävän.
Villieläinvaroitus (2006)
Olit
ensimmäinen, jonka oikeasti olisin ottanut.
Jos
olisit ymmärtänyt, olisit saanut.
Mutta
aina vain kuljit vääriä teitä ja vieraita maita;
nait
vääriä naisia ja vieraita huoria.
Minua
et koskaan löytänyt matkaltasi.
Olin
kai liian lähellä?
Antaisin
sen anteeksi, jos voisin.
Jollen
vieläkin jollakin käsittämättömällä tavalla odottaisi.
Hyvän paimenen omat - ja me muut (2006)
Lukioaikainen
ihastus tuli perheinensä
paikallisessa
ostoskeskuksessa vastaan.
Pitkä
on matka kultatukkaisesta mopopojasta
isäksi,
jolla on nousevat ohimot.
Hyvin
minulla menee. Opiskelen.
(Ei,
minulla ei ole ketään.
Ei lasta, eikä edes miestä.
Ei lasta, eikä edes miestä.
Minulla
on opintolainaa,
yksi maitotölkki vuokrayksiön jääkaapissa,
yksi maitotölkki vuokrayksiön jääkaapissa,
vibraattorista patterit loppu,
eikä varaa ostaa uusia.)
eikä varaa ostaa uusia.)
Oli
hauska nähdä.
Hyvän paimenen omat - ja me muut (2006) sensuroitu versio julkaistu Valion maitorunokampanjassa 2006
Lukioaikainen
ihastus tuli perheinensä
paikallisessa
ostoskeskuksessa vastaan.
Pitkä
on matka kultatukkaisesta mopopojasta
isäksi,
jolla on nousevat ohimot.
Hyvin
minulla menee. Opiskelen.
(Ei,
minulla ei ole ketään.
Ei lasta, eikä edes miestä.
Ei lasta, eikä edes miestä.
Minulla
on kolme tonnia opintolainaa
ja yksi ainoa maitotölkki
ja yksi ainoa maitotölkki
vuokrayksiön
jääkaapissa.)
Oli
hauska nähdä.
Kaksi kokonaista viikkoa myöhemmin: Mummin munat sentään (2006)
Itsekseni
ajattelen, että tästä tulee tarina, jota
me
vielä joskus kerromme lapsenlapsillemme;
kuinka
mummi jahtasi vaaria kuin heikkopäinen
saadakseen
puhelinnumeron,
jota
oli ollut liian kaino pyytääkseen.
Ennen
kuin he edes kunnolla tunsivat toisiaan.
Koska
jo ensimmäinen kohtaaminen istutti
niin
ison ikävän. Molempiin?
Äh, ehkä mummi vain halusi jotain ajanvietettä, koska
hänellä ei sillä hetkellä ollut ketään muutakaan, jota kaivata.
Vaari vaan sattui sopimaan niin passelisti profiiliin.
Vittu.
Mummi on nyt kyllä ihan vitun sekaisin.
Äh, ehkä mummi vain halusi jotain ajanvietettä, koska
hänellä ei sillä hetkellä ollut ketään muutakaan, jota kaivata.
Vaari vaan sattui sopimaan niin passelisti profiiliin.
Vittu.
Mummi on nyt kyllä ihan vitun sekaisin.
Minä voitin (2006)
Leikkasin
leijonan harjan, taitoin härän sarven, taltutin villipedon.
Sinä nöyrryit minun edessäni, senkin itsekäs macho!
Miehen
mitta on peniksen päästä sydämen sopukkaan,
eikä
sinulla ollut kumpaakaan.
Enkä
minä enää halua sinua.
Kunpa
en olisi koskaan antanut egollesi sitä iloa,
että
joskus halusin enemmän kuin elämää.
Asfalttifarmari (2006)
Kynsit
pellon.
Laitoit
viljan itämään.
Et
tullutkaan puimaan.
Annoit
sateen viedä sadon.
Ääliö!
M. T. K. (2006)
Tulit odottamatta eteeni.
Olit syötävän söpö.
Mustaa ja valkeaa oikeassa suhteessa.
Katsoit liian kauniisti. Hymyilit.
Sanoin söpöksi. Hymyilit.
Puhuin paljon, vähän asiaa. Hymyilit vain. Koko illan.
Kunnes suutelit. Hyvin. Ja panit. Hyvin!
Tulit, näit, voitit.
Otit, ja veit. Koska annoin.
Ehkä annoin liian paljon, liian pian.
Olisin antanut enemmänkin.
Määrää en tiedä. Älä turhaan kysy.
Tulisit ja ottaisit uudestaan!
Mutta tällä kertaa, pitäisit.
Kuvitelmien kudos (2006)
Erotuksena
aikaisemmista:
tällä
kertaa en uskonut sen olevan totta,
vaan
tiesin alusta asti sen olevan harhaa.
Se
sattui silti melkein yhtä paljon.
Preitilänmäen Eemeli (2006)
Sanoit,
että suutelimme silloin.
Suutelimme!
Sinä
ja minä.
En
muista.
En
muista!
Olisinko...?
En usko.
Voisiko...?
Voi kunpa!
Kaikki
nämä vuodet...?
Mahdotonta!
Vaan
silti...
Kiitos
kauniista ajatuksesta.
Kiitos
sydämeni sykähdyttämisestä.
Kiitos.
Tarvitsin
sitä.
Hedelmällisessä iässä olevan sinkun kassaneidin harmitus (2006)
Voi
kuinka kaunis mies
- ja
kaunis on sen lapsikin.
Samanlaiset
silmät.
Se
on varmaan ihana isä.
Pahus…
Miten
seksikäs mies
- aivan
kuten naisensakin.
Ne
näyttävät onnellisilta.
Niille
tulisi takuulla kauniita lapsia.
Hemmetti.
Nuori
hyvännäköinen mies ilman lasta ja naista
- ja
vasemmassa nimettömässä sormus.
Kas, kun ei vielä osta Pilttiä ja Pampersia!
Pappa,
jolla on ajokortissaan komean nuorukaisen kuva.
Kumpi
meistä syntyi vääränä vuonna?
Pieni
poika, joka katsoo vekkulisti silmiin ja kysyy ujostellen nimeäni.
Missä
sinä olet kahdenkymmenen vuoden päästä?
Eeeiiii...!!!!!
Maitopoika (2006)
Unelmissani
annoin sinulle numeroni
ja
sanoin: "Tee sillä mitä haluat."
Tarkoitin
sanoa:
"Tee
minulla mitä haluat."
Kuulithan
oikein,
vaikken
koskaan edes
sanonut
sitä?
Hymyilin
vain kuin heikkopäinen,
koska
olit niin komea.
Sinä
otit tupakkasi ja tuikkivat silmäsi
ja
menit pois. Kahvitauolle.
*syvä
huokaus*
Vanha Kuningas Leijona ja nuori Kuningatar Karhu (2006)
Entäpä
sitten se kerta, kun
Afrikan
savannien vanha Kuningas Leijona eksyi Suomen havuntuoksuisiin metsiin
ja
tapasi siellä nuoren Kuningatar Karhun?
Se
se vasta onkin outo tarina ja varmasti kertomisen arvoinen.
Nyt
kuunnelkaa, sillä näin se meni.
Eräänä
päivänä kaukana kaukana täältä
vanha
Kuningas Leijona tympääntyi kotimaansa kuivaan kuumuuteen
ja
suuntasi karheat tassunpohjansa kohti unelmiensa pohjoista,
jossa
jokaisella vuorella oli luminen lakki.
Siellä
nuo kaksi maidensa ja pallonpuolikkaidensa kruunaamatonta kuninkaallista
tapasivat
ja vastoin kaikkia odotuksia ja universumin lakeja, yhteiskunnan
säännöistä puhumattakaan,
kulkivat
hetken aikaa samaan suuntaan.
Jotkut,
joiden käsityskyky näistä asioista on rajallinen, erehtyivät
jopa
luulemaan, että ne kulkivat ihan tahallaan samaa reittiä.
Mutta
ne itse tiesivät, etteivät ne ikimaailmassa kulkeneet yhtä matkaa.
Siihen
ne olivat liian ylpeitä ja jääräpäisiä ja ehkä pelokkaitakin, sillä kuka tietää
mitä
kahden
niin suuren ja jalon eläimen yhdistämisestä seuraisi?
Sitä
paitsi se olisi ollut ennenkuulumatonta!
Niinpä
ne päättivät sulassa sovussa jakaa tämän maailmansa
kahdeksi
yhtä suureksi osaksi ja hallita kumpikin omaansa;
nuori
Kuningatar Karhu tietenkin pääosin pohjoista
ja
vanha Kuningas Leijona suurimmaksi osaksi etelää.
Tarvittaessa
ne saattoivat myös vaihtaa alueitaan tai niiden osia
kunhan
vain maailmansa pysyivät aina tarpeeksi suurina niille molemmille.
Ja
aina kohdatessaan maailmojensa rajoilla
vanha
Kuningas Leijona ja nuori Kuningatar Karhu
tervehtivät
toisiaan nostamalla ilmaan karvaiset käpälänsä;
ja nuori
Kuningatar Karhu murisi lempeästi
ja
vanha Kuningas Leijona ärjyi hyväntahtoisesti.
Sitten
ne aina katsoivat toisiaan ja hymyilivät,
sillä
ne tiesivät jotain, jota muut eivät tienneet,
eivätkä
olisi koskaan edes uskoneet.
Sekös
niitä nauratti kunnes niiden käpälät känsääntyivät
ja
turkkinsa himmenivät harmaiksi.
Ja
pitkän vaelluksensa jälkeen ne jättivät nämä kaksi maailmaansa
yhteen
yhteiseen, josta kukaan ei ole vielä koskaan palannut kertomaan.
Sen pituinen se.
Sen pituinen se.
Pieni siilityttö Tuhinatassu ja Laventelin huumaava tuoksu (2006)
Pieni
siilityttö Tuhinatassu oli metsän asukeista arvaamattomin,
vaikka
kovin kiltiltä näyttikin.
Ja
kiltiksi se myös tunsi itsensä.
Laventelin
tuoksu houkutti sitä aina enemmän kuin
kotipihan
tutut puna-apilat, mesiangervot ja hiirenvirnat.
Nehän
se jo luuli nähneensä.
Tämä
siitäkin huolimatta, että se oli vain
tarinoissa
kuullut puhuttavan siitä.
Laventelin
huumaavaa tuoksua pieni siilityttö Tuhinatassu
sitten
kerran lähti maailmalta etsimään.
Tiesi
se sen sitten itse tahi ei.
Ja
pieni siilityttö Tuhinatassu matkusti kauas.
Päätyen
kauemmas kuin olisi koskaan uskonut saatikka halunnut.
Lopulta
se löysi kuin löysikin Laventelin;
pitkän,
tumman ja komean, jolla oli vahva varsi ja kaunis mieli.
Vaikka
väittikin itsepintaisesti itselleen ja muille, ettei koskaan ollut
oikeastaan
edes etsinyt sitä.
Laventeli
oli niin upea ja eksoottinen.
Ihan
toista maata kuin kotipihan ratamot!
Eikä
pieni siilityttö Tuhinatassu ollut koskaan
nuuhkinut
suloisempaa tuoksua.
Tai
niin se ainakin kovasti luuli.
Eikä
lepuuttanut aistejaan etelän pohjattomassa hellyydessä,
joka
oli polttavan kuuma ja katkeransuloinen.
Pieni
siilityttö Tuhinatassu tunsi olonsa niin levolliseksi Laventelin varjossa,
että
se laski piikkipanssarinsa ja antoi silittää silkkistä vatsaansa.
Juuri
sydämen kohdalta, jossa se tuntuu eniten.
Ainoaa
herkkää kohtaansa,
jota
muut metsän eläimet eivät usein muistaneet
tai
tienneet sillä olevankaan.
Mutta
surullista kyllä pieni siilityttö Tuhinatassu ei uskonut,
että
kukkaset kuihtuvat niissäkin maissa,
joissa
ei ole oikeaa Pohjolan talvea.
Ja
ehkä jopa nopeammin.
Eikä
pieni siilityttö Tuhinatassu osannut vielä pitkään pitkään aikaan
käänteitätekevän
kotiinpaluunsa jälkeenkään sanoa,
oliko
Laventelin löytyminen ollut parasta vai pahinta,
mitä
sille oli koskaan tapahtunut.
Jotkut
epäilivät vakavasti palasiko pieni siilityttö Tuhinatassu koskaan
todella
kotiin vai jäikö se kiertämään maailmaa.
Se
oli niin muuttunut.
"Ihan
toinen siili se on", tuntuivat kuusetkin kuiskuttelevan keskenään.
Tai
ehkä pieni siilityttö Tuhinatassu vain itse uskoi niin.
Sitä
paitsi sen ennen niin silkkinen ja hieno turkki
oli
reissussa rähjääntynyt niin likaiseksi, takkuiseksi ja kirppuiseksi,
ettei
pieni siilityttö Tuhinatassu tahtonut vielä pitkään pitkään aikaan
turhan kotiinpaluunsa jälkeenkään,
että
kukaan silitti sen herkkää ja suojatonta vatsaa.
Juuri
sydämen kohdalta, jossa se tuntui eniten.
Ilveskissa ja Pupujussi (2006)
Ilves
voi kyllä hyvinkin rakastua jänikseen.
Ja
jopa toisinkin päin, uskokaa tai älkää!
Mutta
minne ne muka tekisivät yhteisen pesänsä?
Ei
tässä maailmassa,
eikä
edes seuraavassa,
tuskin
edellisessäkään,
ne
olisivat olleet onnellisia.
Mutta
kun ne olivat!
Ainakin
hetken aikaa.
Ja
ilves vannoi, ettei se enää koskaan
söisi
yhtäkään jänistä.
Hannu ja Kerttu (2006)
Seurasin
mustikanvarpuja pitkän tovin.
(Koska
halusin.)
Ne
eivät yleensä vie harhaan, sanottiin.
Varoiksi
tiputtelin leivänmurusista itselleni polun.
(Koska
en uskonut.)
Kettu
kulki perässäni ja söi kaikki leivänmurut;
repolainen
lipoi häijysti kieltään.
Turvetta se vaan on! (2006)
Pitkospuut
pudonneet
rämeen
rantaan.
Jalka
livennyt
uppoaa
suonsilmään.
Jossain
kaukana tuoksuu suopursu.
Mutta
ei minulle.
Ei
ainakaan tässä eikä nyt.
Preludi blogiin
Siitä asti, kun olen osannut kirjoittaa, olen kirjoittanut runoja. Olen elämäni aikana kirjoittanut paljon muutakin, mutta runoja ylivoimaisesti eniten. Se johtuu kärsimättömyydestäni. Runot ovat lyhyytensä vuoksi helppoja saada valmiiksi, kun taas kirjat, novellit ja elokuvakäsikirjoitukset jäävät usein kesken ensi inspiraation hälvettyä.
Runot tulevat minulle muutenkin vaivattomasti. Joskus saan niin sanotun 'puhtaan' inspiraation, jolloin voin alkaa suoraan kirjoittamaan sanoja paperille; toisinaan minulla on joku tunne tai olotila, jonka haluan käsitellä, jolloin alan miettimään miten saisin sen puettua sanoiksi. Se, miksi sanojen laittaminen peräkkäin on minulle niin luonnollista ja miksi en kykene tekemään samaa vaikka nuoteilla, on minulle täysi mysteeri.
Todellisen inspiraation tuotoksena syntyneet runoni ovat mielestäni selvästi parempia ja eheämpiä, kun taas pelkästä halusta kirjoittaa lähteneet tuotokset vaihtelevat tasoltaan pakotetusta teennäisydestä kelvollisiin. Täysin paskoja räpellyksiä en edes säästä. Itse olen tietysti runojeni rankin, ja yleensä ainoa, kriitikko. Suurinta osaa runoistani en ole näyttänyt kenellekään, ja sen aion nyt tämän blogin myötä muuttaa. Kirjoittaminen on minulle ainoa asia, jonka parissa koen sen kuuluisan 'flow-tilan' ja siksi olen päättänyt alkaa tehdä sitä aiempaa enemmän muun muassa blogien muodossa.
Ensimmäisellä ja toisella luokalla olin vielä niin lapsenomaisen rohkea, että toin kouluun opettajalle näytille runojani, jotka olin kirjoittanut äitini vanhalla kirjoituskoneella. Minulla on vieläkin tallella niitä täsmällisesti leikattuja pieniä paperilappuja, joissa on tuhruisella musteella kirjoitettuja haparoivia rivejä. Näitä varhaisimpia tuotoksiani opettaja sitten antoi minun lukea ääneen luokalle ennen tunnin alkua. Kolmanteen luokkaan mennessä tämä luontainen halu jakaa luovuuteni lahjoja oli valitettavasti kadonnut joko koulukiusaamisen tai sitten iän mukanaan tuoman häpeän käsitteen alle.
Sen jälkeen runoni pääsivät julkisuuteen ainoastaan äidinkielen tunneilla. Voin ylpeänä sanoa, että jos johonkin kevätjuhlaan tai vaikka opettajan eläkkeellelähtötilaisuuteen tarvittiin runo, valittiin sinne minun runoni -joskus toisten kanssa, joskus ainoana. Oman runonsa myös yleensä pääsi tai joutui itse esittämään.
Joskus harvoin näytin runojani myös äidille. Kahdeksanvuotiaana äitini, joka on myös kielellisesti lahjakas, otti minut mukaansa esiintymään runonlausuntatilaisuudessa. Esitin siellä ääni väristen äitini kirjoittaman runon Eveliinan kirjava kissa. Muistan vieläkin suurinpiirtein miten runo meni, niin huolellisesti olin sen peloissani opetellut ulkoa. Olin tapahtuman nuorin osallistuja, ja sen takia pääsin näkyvästi esille tapahtumaa käsitelleessä paikallislehden artikkelissa. Lehtileike on haalistuneena vieläkin tallessa.
Ala-asteella runoni käsittelivät lähinnä luontoa, yläasteella mukaan tuli vahvasti itsensä etsiskely. Ylivoimaisesti eniten olen kuitenkin kirjoittanut suhteestani vastakkaiseen sukupuoleen. Parinkympin molemmin puolin runoilussani tuli muutaman vuoden tauko, koska olin ensimmäisessä seurustelusuhteessani niin onnellinen, ettei minulla ollut tarvetta purkaa tuntojani runoihin. Suhteemme kariuduttua aikuisiän runoni ovat käsitelleet sinkkuelämän iloja ja murheita, lähinnä tietysti jälkimmäisiä. En olen erityisen tyytyväinen runoihini, joissa yritän kuvata iloa tai onnea, ne tuntuvat aina jotenkin teennäisiltä. Aito taide syntyy tuskasta!
Pitemmittä puheitta, alan nyt julkaisemaan runojani niin sanotulta 'toiselta' luovuuteni kaudelta eli alkaen vuodesta 2006 tähän päivään. Omissa muistiinpanoissani olen jokaisen runoni alle kirjoittanut päivämäärän, jolloin kyseinen runo on kirjoitettu, jotta muistaisin sitten dementoituneena mummonakin, kenen miehen perään missäkin runossa itken. Laitan myös täällä runon nimen jälkeen vuosiluvun, milloin runo on kirjoitettu, niin voivat sitten entiset heilat narsistisesti käydä katsomassa, ovatko tulleet ikuistetuiksi. Jotkut onnelliset ovat omat runonsa jo nähneetkin. Pitänee tässä vaiheessa huomauttaa, että runojen sisältö on ajoittain K-18 ronskin kielenkäytön ja seksuaalisen sisällön takia.
Minulle runoni ovat antaneet paljon, toivottavasti sinäkin, hyvä lukija, saat niistä itsellesi jotain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)