Oli Mari pieni tradenomi,
niin kuin meistäkin moni,
kun päätti vielä lisää
ahertaa
ja kauppatieteilijäksi
itsensä pakertaa.
Rinta rinnan yhdessä,
liemessä yhtä syvässä,
opinnot innolla taas
aloimme,
vaikka siinä loppuun
melkein jo paloimme.
Monta hauskaa oli meillä
hetkeä,
ja tunnelma niin letkeä,
tiellä kauppatieteen
opintojen,
muistojen jo
nostalgisten.
Meny-kurssit varsinkin
olivat niin ihanat;
yhtä hyvät melkein kuin
sen toisen tyypin pakarat.
Mari ne tentitkin uusi ja
uusi,
ja lopulta evidenttiä
frustraatiotaan huusi.
Vitsit Esan myös
kuuntelimme,
hauskat niin kuin aina,
ja kauhuissamme
katsoimme,
kun joutui tytöttelyyn
Taina.
Ansiotyössäkin kävi
ahkera Mari;
oli hommia outoja ainakin
pari.
Vaan työtahti moinen kova
oli pala,
ja Marikin jo sanoi: ”Mä
en enää ala!”
Kykyjänsä tutkijana Mari
kursseilla jo esitteli,
kun kaikki naiset
raportissaan naisiksi hän päätteli.
Kohta Mari älykkömme
tohtorin hattua kantaa,
ja Tuomon tavoin
tieteelle perseensä siis antaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti