Samat ne on kolme tähteä Nizzan taivaalla,
jotka lapsena näin Suomessa.
Suorassa kuin sotilaat.
Unkarissa sen jo nuorena huomasin,
etelässä taivas on korkeammalla.
Lapsi takapenkillä nukkuu hiljaa.
Edessä anoppi ja mies suhisevat ranskaa.
Itseäkin väsyttää.
Ei tämä matka, vaan tapa, jolla sitä teen.
Kunpa olisi mieli yhtä pysyvä kuin tähdet,
eikä aina heiluisi turhaan.
22.12.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti