Kiitos, että annoit
uuden tien, jota kulkea.
Sen varrelta löysin
taas itseni palaset.
Ilman sinua en olisi tässä.
Halusin vuorostani pelastaa sinut
- itseltäsi ja yksinäisyydeltä.
Anna
anteeksi, etten
koskaan kysynyt lupaa siihen.
Sanovat, että mustan ja valkoisen välillä
on viisikymmentä harmaan sävyä.
Minulle käy, että otetaan niistä joku.
2 kommenttia:
Kaunis runo, jossa on lohdullinen tunnelma. Tykkään.
Kiitos paljon. <3
Lähetä kommentti