Minä tulin maalta
sinun sykkivään syleilyysi.
Kaikilla kasvoillasi oli kaksi nimeä:
etsin turhaan kartasta Manskua ja Fredaa.
Sinulla oli oma kieli,
eikä se tuntenut sanaa "Hesa".
Näin ne kenellä oli paljon
ja ne kenellä ei ollut enää mitään.
Kuljin paikat, joista uutisissa puhuttiin.
Kun olit liikaa, menin metsään.
Ihmeekseni olit niitä täynnä.
Rakastuin brunsseihisi ja muihin
ylihintaisiin huvituksiisi.
Ja juuri kun aloit tuntua kodilta,
kuulin maailman tuulten taas kutsuvan.
23.5.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti