Suuresta armostani käsin
pelastusta tarjosin.
Omaa taivaspaikkaani
itsekkäästi petasin.
Kuoliaaksi kivitit syntisen.
Jonkun kiven heitin minäkin.
Ainakin yhden,
joka lopulta osui.
En ole koskaan ollut enkeleitä,
jotka taistelutta kaatuvat.
Tämän seurakunnan edessä
suurimman syntini tunnustan.
Koskaan en sanonut:
"Tapahtukoon sinun tahtosi."
Nyt ristillä riipun
anteeksiantoasi rukoillen:
"Jumalani jumalani,
miksi minut hylkäsit?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti